Suhteessa väkilukuun Suomessa on hurjat määrät metallimusiikin faneja. On hankala sanoa mistä raskaamman musiikin suosio täällä joulupukin kotimaassa voisi johtua, mutta sen verran tiedämme, että Suomessa ollaan myös erityisen taitavia luomaan metallinsävyisiä hittejä kerta toisensa jälkeen.
Mistä metallimusiikki sitten on saanut alkunsa? Metallimusiikkihan on yksi rockin lajityyppi joka sai alkunsa 1970-luvun alussa Englannissa ja USA:ssa. Metallimusiikki on Suomessa saanut kutsumanimekseen “hevi”, lainasanana englannin kielen raskasta tarkoittavan “heavy” sanan mukaan.
Metallinluja ammattitaito musiikin pohjana
Raskasta metalli onkin, musiikille ominaista on erittäin nopeatempoiset rytmit ja särötteinen sähkökitara. Genrelle tyypillistä on myös huikeat kitarasoolot, joissa kitaristit revittelevät ja esittelevät epäinhimillisen nopeita näppäilytaitojaan, koetellen kuuntelijoiden tärykalvoja. Kitaristeilla onkin kunnioitettu asema metalliyhtyeissä, ja parhaimmat heistä ovat jopa tunnetumpia kuin usein musiikissa yhtyeen nokkahahmona pidetyt laulajat.
On hankala sanoa mistä legenda basistien älykkyyden kyseenalaisuudesta on lähtenyt liikkeelle, mutta on hankala uskoa, että vitsi olisi peräisin metallimusiikin maailmasta. Metalliyhtyeessä basisti usein komppaa kitaristia, täyttäen kitaran soundia taustalla. Monet basistit ovat myös ottaneet kokeellisemman otteen soittimeensa, ja soittavat kitarasta erillään, luoden omia sävelmaailmojaan. Joissakin metallibiiseissä on kuultavissa jopa funk-vaikutteisia bassolinjoja!
Älä kokeile kotona!
Laulajan pesti on se osuus metalliyhtyeessä, josta on hankala kirjoittaa yhtä tarkkaa kuvausta. Metallimusiikissa laulu on sellaista mitä yhtyeen tyyli on. Ensimmäisenä kokemattomalle tulee varmasti mieleen kunnon örinähevi, jossa laulaja laulaa karhealla ja matalalla äänellä, kuulostaen lähes eläimelliseltä. Rankat lyriikat korostavat mahtipontisen ulosannin vaikutusta, hevimusiikille ominaista on nimittäin erittäin raa’at ja synkät lyriikat.
Vastakohtana “mörinäheville” monien yhtyeiden solistit ovat todellisia kultakurkkuja, yltäen oopperatähtien veroisiin suorituksiin kirkkaimmilla nuoteillaan. Ja onhan hevimusiikin ammattilaisten joukossa iso pino klassisen musiikin rautaisia tekijöitä, joten korkea koulutus musiikin alalla ja metallibändin jäsenyys eivät todellakaan ole toisiaan poissulkevia asioita. Osa solisteista siis mörisee, ja osa jopa kirkuu. Joka tapauksessa ammattitaitoa tarvitaan, sillä korkealta kirkuminen on uskomaton rasite äänihuulille ilman oikeata tekniikkaa!
Maailman nopeimmat rumpalit ovat hevimuusikoita
Metalliyhtyeissä rumpalilla on huomattavasti enemmän kattiloita paukutettavana, kuin perinteisessä rockbändin kokoonpanossa. Ainakin symbaaleja on tavallista suurempi määrä, ja lisävarusteina on usein muun muuassa lehmän kelloja. Bassorumpuja voi olla kaksi, tai sitten yhteen bassorumpuun on yhdistetty kaksi pedaalia, jotta voidaan iskeä tuplasti nopeampia ja voimakkaampia rytmejä. Rytmin pauhatessa hurjaa nopeutta, kuuntelija voi kokea kuinka kokonainen seinä tulee vastaan musiikin voimasta.
Raskas musiikki, raskas työ
Äänenvoimakkuus on tärkeä seikka metallikonserteissa, volyymit ovat kasvaneet aikojen saatossa, ja monet metallimusiikin suunnannäyttäjät olivat ensimmäisinä kaltaisistaan vetämässä nupit kaakkoon. Haittapuolena tässä trendissä on toki kuuloaistille koituva haitta, esimerkiksi Black Sabbath yhtyeen kitaristin on kerrottu kokeneen merkittävää kuuloaistin alenemista hurjien volyymien vuoksi.
Sotamaalit naamaan
Musiikin lisäksi osa metallin tunnusmerkkejä on yhteiden visuaalinen look. Artistien ulkonäkö on usein samanlainen keikalla, kuin se olisi silloin kun on halloween, meikki on niin voimakas. Pitkät hiukset ovat melkeinpä alan standardi, ja kasvomaalaukset ovat myös suosittuja etenkin sen jälkeen kun KISS-yhtye alkoi niittää hurjaa maailmanlaajuista menestystä mustavalkoisine, koko kasvot peittävine maskeineen. Huolimatta hurjasta ulkonäöstä, Suomessa vauvasta vaariin ihmiset nauttivat metallimusiikista, ja sen tuomasta tunnelatauksesta.